Torstaikerho Unkarissa 3.-10.10.2011

Nousimme, 29 Torstaikerhon jäsentä, 3.lokakuuta sateiselta Helsinki-Vantaan lentokentältä kohti Budapestiä. Perillä meitä odotti lämmin sää. Matkalaukkujen odotusten ja saannin jälkeen meitä odotti, iloinen ja mukava oppaamme Haini Kiss. Hän kertoi meille matkasuunnitelmasta ja Unkarin historiasta. Suomalaiset ja Unkarilaiset kun olemme sukulaiskansaa, lähdimme tutkimusten mukaan, tuhat vuotta sitten jostain Volgan mutkasta ja erosimme eri teille. Laulukansa pohjoiseen ja taisteleva kansa etelään.

Lähdimme kohti Egeriä (lausutaan "ägär") moottoritietä. Tiet ovat todella tasaisia ja suoria. Unkarissa ei ole talvella kovia pakkasia joten routavaurioita ei ole niinkuin suomessa. Egerissä kävimme vanhassa linnoituksessa. Linnoitus oli rakennettu 1200-luvulla ottomaaneja ja muita vihollisia vastaan. Hyökkääviä ottomaaneja vastaan puolustauduttin muunmuossa kaatamalla isoja padallisia kuumaa gulassikeittoa vihollisten niskaan muurien päältä.

Seuraavana aamuna lähdimme kohti Tokajin viinin viljely aluetta, joka koostuu 28 kylästä ja on n. 7000 hehtaarista viinitarhoja. Tokaji kuuluu Unescon maailmanperintö kohteisiin. Siellä on viljelty viiniä jo 1100-luvulta. Lounastimme Sárga Borház nimisessä ravintolassa, jonka jälkeen tutustuimme Disznókö-viinitilaan. Maistelimme kuutta erilaista Tokaji-viiniä. Parhaimmat ja kalleimmat olivat vanhimpia ja makeimpia.

Seuraavana päivänä, nukuttuamme yönyli Sárospatakissa hotelli Bodrog´issa, lähdimme kohti Hortobágy-pustaa. Syötyämme paikallisessa csárdasissa eli kestikievarissa. Tukevan lounaan, ensiksi pienen kattilallisen gulassi-keittoa sitten kananpojan koipia ja pappilanhätävara unkarilaiseen tapaan, puna ja valkoviinien kyydittämänä ja kaikkilla olivat mahat täynnä.
Viimeistään silloin kun pääsimme parihevosvetoisella kärryllä yli tunnin mittaiselle lenkille pustan muhkuraiselle tielle, oli ruoka jo laskeutunut. Unkarin ensimmäinen kansallispuisto Hortobágy on perustettu v.1973. Pinta-ala 82000 hehtaaria. Pusta on myöa muuttolintujen välilaskupaikka matkalla etelään. Siellä on myös unkarin pitkäsarvisia mustialampaita ja kiharakarvaisia sikoja jotka ovat ulkona kesät talvet. Ne muistuttavat kesysikoja mutta elävät villinä ja niillä on karvainen turkki ja häntä. Hortobágy´ssä niitä jonkin verran ruokitaan mutta muuten ne hakevat ruokansa luonnosta. Siellä on myös harvihaisia pitkäsarvisia harmaalehmiä joiden liha on vähäkolestroolista. Niin ja tietysti hevoslaumoja, näimme nyt vain n.30 tamman lauman varsoineen, joita kolme paimenta paimensi. Seurasimme myös kun lauma kerättiin ja ajettiin yöksi aitaukseen. Lähdimme bussilla yöksi kohti Budapestiä. Iltahämärä laskeutuu Unkarissa n. puoliseitsemän maissa ja auringon lasku oli mitä hienoin kun punainen pallo laskeutui Tisza-joen tekojärvien maisemissa.

Tukevan aamupalan jälkeen lähdimme kiertämään Budapestiä. Unkarin historiasta kertovaa valtavan kokoista Sankarien aukiota ihmeltetyämme, lähdimme kaupunginpuiston ja Andrássy-bulevarin, oppera-ja valtavanhienon parlamettitalon jälkeen ajelimme Budan puolelle. Kiipesimme kohti Gellert kukkulan huippua, josta näimme koko Budapestin komeudessaan. Kukkula on n.140m Tonavan pinnan yllä, todella mahtavat näkymät.

Kauppahalli joka on kolmikerroksinen ja siisti ja valoisa. Alimmassa kerroksessa myydää lihaa ja kalaa. Kalat ovat todellakin tuoreita koska ne uiskenteli vesialtaassa. Isot ja pienet eri altaissa, joskin aika tiukan oloisesti olivat. Katutason kerroksessa oli vihanneksia ja hedelmiä sekä mausteita. Kolmas kerros kiersi ympäri hallia eräänlaisena parvena. Toisessa päässä oli ruokapaikkoja. Ruoka-annokset olivat aika halpoja ja annokset isoja. Hintojen tinkiminen kuului asiaan ja kyllä tingittiinkin. Illalla kokoonnuimme Karpatia ravintolaan syömään ja kuutelemaan samalla Lajos Sárkozin orkesterin Unkarilaisia reippaita rytmejä.

Seuraavana päivänä kävelimme läheiseen Bor la Bor Ètterem'iin, jonka kellarikerroksessa saimme taas kerran mitä mainiointa gulassikeittoa ja porsaan paistia. Sitten kävelimme mahat täynnä, Tonavan rannalle jokilaivan satamaan. Taivas näytti pilviseltä ja kohtahan sieltä akoikin pientä sadetta ripottaa. Tähän asti meillä on ollut kauniit ja lämpimät ilmat. Risteilylaivassa oli katto ettei se mitään vaikka vähän ropisikin. Lähdimme liikkeelle kohti, keskellä Tonavaa olevaa Margit saarta jonka kiersimme ja tulimme takaisin samaan paikkaan. Saimme matkan aikana kuunnella kuulokkeilla selostusta rantojen kohteista. Kuulokkeiden säätimistä löytyi myös suomenkieli sekä kymmeniä eri kieliä. Meille tarjottiin matkan aikana lasillinen puna tai valkoviiniä kunkin meiltymyksen mukaan. Kaiken kaikkiaan matka meni mukavasti, ilmat suosivat ja kuljetus ja opastus oli mitä mainioin.

Lisää kuvia os. http://www.hky001.fi/yhdistyksemme/kerhot/torstaikerho

Teksti ja kuvat: Tapio Huhta, Helsinki