Mitä napakampi kirjoitus, sitä varmemmin se julkaistaan

Koska liitossa on yli 350 yhdistystä, emme voi lehdessä tilanpuutteen takia julkaista syntymäpäivä- tai muistokirjoituksia emmekä yhdistysten kevät- ja syyskokousjuttuja ja niiden henkilövalintoja.

Lehti ilmestyy 7 numerona vuodessa (vuoden viimeinen numero on kaksoisnumero 7-8), joten kannattaa miettiä, kestääkö juttusi tuoreena mikäli se ei mahdukaan heti seuraavaan numeroon. Esim. joulujuhlajuttuja ei ole mukava lukea enää kesän korvalla.

Parhaita tekstejä ovat sellaiset, joista on hyötyä ja iloa lehden koko lukijakunnalle ympäri Suomen.

Piirien nimikkosivuilla, kukin piiri vuorollaan, voi kertoa laajemmin alueellisista asioista. Piirisivujen sisällöstä on vastuussa ko. piiri eli piirin sisällä tulisikin sopia, kuka kirjoittaa mistäkin – täten vältytään päällekkäisyyksiltä tai siltä, että yksi yhdistys saa palstatilaa enemmän tai useammin kuin toinen.

PYSY ASIASSA, VÄRITÄ SOPIVASTI

Ennen tekstin kirjoittamista, hahmota juttu mielessäsi. Tee suunnitelma vaikka ensin paperille. Älä kirjoita pelkkää ajatuksenvirtaa tyyliin ”Lähdimme matkaan kello 8 aamulla auringon paistaessa kauniisti.” Karsi itsestäänselvyydet, keskity olennaiseen. Mieti, mikä aiheessa kiinnostaisi mahdollisimman montaa lukijaa.

Mitä nasevampi tekstisi on, sitä varmemmin se julkaistaan. Sopiva jutun pituus on noin ½ – 1 liuskaa eli A4-arkkia. Sopiva merkkien eli lyöntien määrä on noin 1000–2500 merkkiä.

Tiivistäminen tekee tekstille vain hyvää. Mieti, mikä on juttusi kärki eli tärkein asia ja aloita sillä. Jutun alkuun kuuluu kaikkein tärkein informaatio eli asiat, jotka vastaavat kysymyksiin: kuka/mitä, missä, milloin, miksi ja miten.

Jutun edetessä faktatietoja laajennetaan, kuvaillaan lisää, kerrotaan laveammin, taustoitetaan. Juttua on helpompi tarvittaessa lyhentää lopusta, ilman että tärkeintä tietoa tippuu pois.

Vältä pitkiä henkilönimiluetteloita: juuri niissä tapahtuu useimmin lyönti- ja oikolukuvirheitä! Tämä koskee erityisesti tulossivulle tulevia tekstejä.

MILLAISEN TEKSTIN VOI LÄHETTÄÄ

Toimitus huolehtii käsinkirjoitetun tekstin puhtaaksikirjoittamisesta, mutta kirjoita, jos voit, tietokoneella. Nimeä valmis teksti ja valitse tallennusmuodoksi rtf-muoto (alavalikossa on muitakin vaihtoehtoja mm. doc ja txt, niitäkin voi käyttää). Rtf-muotoisena tekstisi aukeaa koneella kuin koneella varmimmin.

Kun olet tallentanut juttusi nimellä, voit tallentaa sen edelleen joko levykkeelle, cd:lle tai lähettää toimitukseen sähköpostin liitteenä.

Vältä tekstin muotoilua: älä lihavoi, harvenna, käytä tabulaattoria tai palstoitusta. Harmillisilta lyöntivirheiltä emme voi välttyä koskaan kokonaan oikolukemisista huolimatta. Jos virhe on toimituksen ja niin suuri, että se vaatii korjausta, lehti julkaisee oikaisun.

LÄHETÄ JUTTUSI AJOISSA

Muista tarkistaa lehden aineistopäivämäärä eli se päivä, jolloin käsikirjoitusmateriaalin on oltava perillä toimituksessa (deadline). Tieto löytyy Eläkkeensaajasta lehden toiseksi viimeiseltä sivulta ns. apinalaatikosta, jossa on myös toimituksen yhteystiedot.

Jos sinulla on hyvä juttuaihe, mutta epäilet että kirjoituksesi ei ehdi ajoissa toimitukseen, soita ja varmista asia ennen jutun tekoa puhelimitse tai sähköpostilla toimituksesta.

VALOKUVAT

Taittovaiheessa kuvat käsitellään painoprosessia varten ja laitetaan paikalleen. Toiveita voi esittää, kirjoita ne juttusi loppuun. Jos juttuusi liittyy digikuvia, älä "upota" niitä tietokoneella kirjoittamasi tekstin sekaan, vaan lähetä kuvat aina erikseen. Älä myöskään edelleenlähetä yhdistyksen kotisivuilta kuvia: ne ovat painokäyttöön liian pieniä ja teknisesti riittämättömiä. LÄHETÄ KUVAT AINA ALKUPERÄISINÄ!

Kun lähetät digikuvia sähköpostin liitteenä, tarkista, että ne ovat jpg-muodossa ja että niiden kilotavumäärä on mahdollisimman suuri. Mitä "painavampi" kuva, sen parempi lopputuloksesta tulee painetussa lehdessä. Älä hyväksy sähköpostiohjelman mahdollisesti ehdottamaa kuvien pienennystä! Esimerkki: jos kuvan kilotavumäärä on vaikkapa 60 kilotavua, siitä ei saa painoteknisesti kuin noin 50 mm leveän kuvan (noin yhden palstan levyisen).

Mikäli juttuun on tarjolla perinteisiä paperikuvia, lähetä ne juttusi mukana postitse. Toimitus skannaa ne. Kaikki paperivalokuvat palautetaan, joten merkitse selkeästi kuvan taakse paperiin kuvaajan nimi ja osoite. Jos itse skannaat kuvat, muista muutama nyrkkisääntö: kuvan resoluution on oltava skannattaessa vähintään 300 dpi (dots per inch= rasteripistettä tuumalla) 1:1 koossa. Esimerkki: jos skannaat passikuvan kokoisen kuvan, sitä ei voi suurentaa kuvatarkkuuden kärsimättä. Mitä suurempi resoluutio, sen tarkemman pienestäkin kuvasta saa!

Jos olet epävarma valokuviin liittyvissä asioissa, lähetä ne toimitukseen vanhanaikaisesti paperikuvana. Kaikki paperikuvat palautetaan lähettäjälle käytön jälkeen, joten älä unohda palautusosoitetta!

KUVATEKSTIT

Kirjoita kuvatekstiehdotuksesi juttusi loppuun. Muista mainita kuvassa esiintyvien henkilöiden nimet ja sijainti kuvassa, myös kuvan ottajan nimi.

OHJEET SOVELTUVAT MYÖS ALUELEHTIIN

Näitä perusohjeita voi pääpiiteissään soveltaa myös muualle – kuten paikallislehtiin – juttuja tarjottaessa. Jokaisella lehdellä on omat toimitusperiaatteensa: mikä käy yhdelle lehdelle, ei välttämättä sovi toisen toiminta- ja julkaisuperiaatteisiin. Jos olet epävarma miten asia on, ota toimitukseen rohkeasti yhteyttä ja pyydä neuvoja!

Kirjoittaminen on jokaiselle joskus yhtä tuskaa, niin harrastelijalle kuin ammattilaiselle. Kirjoittamiseen harjaantuu vain kirjoittamalla. Erittäin hyvänä apuna kirjoittamisen kehittymisessä on lukeminen. Erilaisten tekstien lukeminen laajentaa sanavarastoa, tutustuttaa erilaisiin kirjoitustyyleihin ja avartaa ajattelua.

Ulla Wallinsalo

toimitussihteeri

Eläkkeensaaja

puh. (09) 6126 8444

ulla.wallinsalo@elakkeensaajat.fi

PALUU EKL:n etusivulle